Sokeriton kuukausi toiveista teoiksi -Kuinkas sitten kävikään?

Heippatirallaa!

Vihdoin saan julkaistuksi tämän tekstin, taasen myöhässä aiotusta mutta kuitenkin. Tää kesäkuu on ollut mulla aikamoista menoa ja meininkiä; Äidinäiti jota en ollut nähnyt 24:jään vuoteen, oli meillä pohjoisesta muutaman päivän kylässä💓 Oon vähän itse reissaillut, on ollut yhtä sun toista kissanristiäistä sekä pientä ja vähän suurempaa haastetta riittänyt tässä lähiaikoina.

Kuten aiemmassa postauksessa oon jutustellut niin aloitin huhtikuussa tosiaan sokerittoman kuukauden joka päättyi 2.5 ja kerron nyt miten se kokonaisuudessaan meni, kuinka se vaikutti mieleen ja kehoon ja mitä tapahtui kun palasin sokerilliseen.

Lähtötilanteeni oli siis se että söin ihan liikaa kaikkea makeaa ja join sokerillisia sekä sokerittomia limuja melkein päivittäin. Aloitin sokerittoman kuukauden päästäkseni irti sokerikoukusta, testatakseni kokeilunhalusta miten siihen pystyn ja miten muutos muhun vaikuttaa. Vältin sokeria sekä piilosokeria parhaani mukaan. Samoin makeutusaineet laitoin boikottiin.

Ensimmäiset päivät olivat tosissaan aika yllättävän helppoja, suurempia mielitekoja ei tullut. Mutta sitten ekan viikon jälkeen iskikin semmoinen noin viikon kestävä irttarihimo, mitään kahvileipiä tai limsoja ei tehnyt onneksi mieli kummiskaan. Siinä puolessavälissä kävi helpottamaan vaikka ihan kokonaan en päässyt karkkihimosta missään vaiheessa. Silti ei tehnyt tiukkaakaan olla loppuaikoina ilman.

Mun heikkous, irttarit💜

Suurin kannuste projektille oli varmasti se hyvä olo mikä ilmestyi jo parissa päivässä aloitettuani: Kaikki turvotukset lähtivät ja olo oli solakka ja keveä, se näkyi myös peilistä. Siihen varmasti vaikutti sokereiden jättämisen lisäksi myös vaalean viljan jääminen lähes kokonaan vaikken sitä muutenkaan paljoa oo syönyt.

Paino mulla ei muuttunut miksikään vaikka pelkäsin vähän että se rupeais tippumaan. Ihon kunto parani vaikka jostain kumman syystä parin viikon jälkeen keskelle otsaa pasahti iso mahtava finni joka pönötti siinä viikon. Mutta sen jälkeen ei ilmestynyt enää paiseita ja iho oli selkeesti paremmassa kunnossa; Naamaani kiusaavat pikkupikkunäpyt olivat kaikki poissa ja tais ihossa olla hieman hehkuakin. Makuaisti parani myös nopeasti jolloin kaikki mitä söin maistui aiempaa paremmalle.

Projektin puolessavälissä mieli oli positiivinen, olo energinen ja peilikuvakin omaan silmään timmimpi

  

Iskän symttäreitä juhlistamassa, ei tehnyt tiukkaakaan olla ilman vaikka herkullisen syötäviltä jälkiruokakakut näyttivätkin😋

Missä asioissa  hölläsin, tuliko mitään karkin tilalle?

Niin, ihan täysin sokerittomalla en kuukautta ollut mutta melkein; Söin välillä ruisleipää, vähäsokerisempaa ketsuppia ja ravintoloissa saatoin syödä esimerkiksi vähän majoneesia tai kastiketta joissa oli varmasti lisättyä sokeria. Join myös pari kuppia hunajalla makeutettua teetä tuon kuukauden aikana ja söin kerran viikkoon tai pariin pienen kuivahedelmäpatukan. Pariin otteeseen tuli herkkuna haukattua muutama pala 99% raakasuklaata, se oli ihan jees kahvin kanssa kun makuun tottui👍

Hedelmien syöntiä lisäsin, mandariineja ja omenoita tuli syötyä aiempaa enemmän. Karkkipäivänä ja muulloinkin ostin marjoja, suosikkeina pensasmustikoita ja vadelmia. Tein myös silloin tällöin hedelmasalaatteja tuoreista hedelmistä ja marjoista. Limsojen tilalla join enemmän vettä ja välillä Novellen sitruuna -tai vadelmavissyä. Mieli ei ruvennut tekemään mitään sipsejä, suolapähkinöitä tai poppareita eikä myöskään roskaruokia eli ruokavalioni muuten pysyi samana kuin ennenkin.

Ravintoloissa tuli syötyä hyvää terveellistä ruokaa turhia nipottamatta, jälkiruoaksi riitti kahvi😊

Mielialani sokerittoman kuukauden aikana

Se oli jännää, ekan viikon olin tosi hyvällä tuulella ja energinen, sain myös varmasti uutuudenviehätyksestä mielihyvää. Sitten taisivat iskeä pienet psyykkiset vieroitusoireet: Tunsin lievää masennusta/alakuloisuutta ja myös ärtyneisyyttä, olo oli voimaton. Tuo olotila kesti onneksi vain muutamia päiviä jonka jälkeen fiilis muuttui taas hyväksi.


Sokerittoman kuukauden loppu

Kun sokeriton kuukausi alkoi lähestyä loppuaan tuli mulle tunne että miksi, miksi mun pitäis lopettaa just nyt kun oon päässyt irti pahimmasta makeanhimosta, kroppa voi hyvin, mieli voi hyvin ja naamataulu voi ihon suhteen erittäin hyvin. Kyllä sinne makuuniin piti silti vaan karkkiostoksille päästä ja voin sanoa ettei kyllä ikinä oo mikään karkki maistunut niin hyvälle kuin se eka jätskin mu otoinen vaahtokarkki minkä söin😍 Aika pienen määrän sai kuitenkin vaan syötyä kun alkoi jo ällöttää.

Lopetusta seurasi suuri harmitus kun seuraavana päivänä teki taas tuttuun tapaan mieli karkkia. Huomasin myös ettei se silloin pari päivää aiemmin vielä niin hyvältä maistunut mandariini enää maistunutkaan yhtä makealle, eli nopeasti kieli taas turtui sokeriin.
  

Pysyvät muutokset

Limua olen juonut vain harvakseltaan   sokerittoman jälkeen ulkona syödessä ja kerran ostanut pienen tölkin kotiin, sen kaadoin lavuaariin koska ei maistunut yhtään ja eipä ole sittemmin tullut enää juotua. Eli limsoista, niin sokerittomista kuin sokerillisistakin on päästy oikeastaan kokonaan. Myöskään makeita kahvileipiä en oo juurikaan enää syönyt, tuo karkki on oikeestaan ainoa paheeni. Vaikka karkin mässytys on pysynyt nyt siinä karkkipäivässä niin seuraavana päivänä on aina maha enemmän tai vähemmän kipeä ja muut päivät on sit tuo makeanhimo riesana.

Olenkin päättänyt aloittaa kaikkien positiivisten juttujen vuoksi uuden sokerittoman kuukauden huomenna 18.6 joten tämä postaus tuli oikeastaan siinä mielessä mulle ajankohtaiseen hetkeen.

Mennään nyt kuukausi kerrallaan ja katsellaan tilannetta sitten taas. Nyt 30.6 on Micon kummitädin häät, siellä voi olla varmaankin vähän houkutusta mutta muuten pitäs olla iisi homma.

Kaikenkaikkiaan sokeriton tai lähes sokeriton elämä on ihan bueno juttu💪 Vaikka välillä pitää muistaa herkutella, niiden herkkujen ei ole pakko olla sokerista tehty.

Lämmintä ja ihanaa kesää kaikille lukijoille🌞